Hyvä liittomme jäsen!

Ulkona on pimeää, kuten niin monena vuotena nykyään tähän aikaan. Sataa, lunta ei ole, Raatin kenttä Oulussa viheriöi kuin odottaakseen AC Oulun pelaajia ryntäävän betoniaukoista kentälle pelaamaan ja taas tutusti I-divisioonaa.

Ihmiset nostelevat kauluksiaan Pokkisen sillalla tuulen vihmoessa kasvoihin. Talvipyöräilijät ovat taas turhaan varustautuneet vaihtamalla pyöriinsä nastarenkaita liian aikaisin. Talvi odottaa jälleen tuloaan valkeaan pohjolan kaupunkiin. Kaupunkiin, joka näyttää nyt rumalta. Kesäisin niin vilkas tori ammottaa tyhjyyttään kammottavan joulukuusen helottaessa neonvalojaan tekolumen kimallus oksillaan. Pikkujouluväki ohittaa kuusen nousuhumalassa ilon ollessa ylimmillään ja nyt pomotkin tuntuvat vielä ystäviltä samoin kuin tuo paras työkaverikin. Elämme vuoden vilkkainta pikkujouluaikaa!

Huomaan näin vanhemmalla iällä ajan kuluvan nopeammin kuin nuorempana. Näin sanovat muutkin ikäiseni. Vaatiiko jokainen teko ja suoritus vanhemmalla iällä aina vain enemmän aikaa, vai onko suoritettavien tehtävien määrä yksinkertaisesti lisääntynyt meidän vielä vaatiessa itseltämme enemmän ja parempaa tulosta?  Se, mitä teimme vielä pari vuotta sitten, ei enää riitä, on pyrittävä parempaan, muutettava jo tehtyä. Yritettävä ”keksiä pyörä uudelleen”, aiemmin tehty tuntuu vanhalta, se ei kelpaa, muistitikulla ollut vaatii muutosta, se on ”päivitettävä”, lapsen edun ja päämäärän saavuttamisen vuoksi on muutos välttämätön. Kuulummehan siihen VALTERI -koulujen asiantuntijajoukkoon, jonka on osattava, tiedettävä, ja taidettava enemmän!

Itsenäisyyspäivää edeltävä viikonloppu suo meille hetken hengähdystauon, onhan edessä ns. pitkäviikonloppu koulutyön jatkuessa vasta keskiviikkona. On kolmisen viikkoa jouluaattoon!

Siispä näinä runsaina vapaina hetkinä aika on käytettävä tehokkaasti ja suunnattava jokaisena mahdollisena hetkenä kohti kaupunkia valmistautumaan joulun rauhaan. Mitenpä muuten sen voisi saavuttaa kuin kiirehtimällä riittävästi?  Vain ylenmääräinen kiire voi tuoda rauhan, näinhän me toimimme. Kadulla vastaantulevalle tutulle muistamme korostaa kiirettämme, jotta pääsisimme hänestäkin eroon. En löydä heti parkkipaikalle pysäköimääni autoa enkä edes muista, minne sen pysäköin. Onneksi kaukosäädin, ”klik, klik” ja valojen välkähdys kertoo autoni sijainnin, havahdun oudon blondin pakatessa kassejaan autooni, tarkistan auton rekkarin ja muistikuvat oikeasta rekisterinumerostani vahvistavat auton olevan minun. Häkeltynyt blondi huomaa lastaavansa joulukassejaan väärään autoon, tilanteesta selvitään: ” Mää en nähäny, tiiäkkö nää ko mulla on niin kiire enkä mää aatellu, misä sen mun goloffi on?”

Kaikesta kiireestä ja syksyisetä talvesta huolimatta toivotan kaikille jäsenillemme Rauhallista Joulua sekä aina parempaa Uutta Vuotta!

4.12.2011 Puheenjohtaja Arto Ollila, Ksolli ry.