|
Hyvä liittomme jäsen!
Ulkona on pimeää, kuten niin monena vuotena nykyään tähän aikaan. Sataa,
lunta ei ole, Raatin kenttä Oulussa viheriöi kuin odottaakseen AC Oulun
pelaajia ryntäävän betoniaukoista kentälle pelaamaan ja taas tutusti
I-divisioonaa.
Ihmiset nostelevat kauluksiaan Pokkisen sillalla tuulen vihmoessa kasvoihin.
Talvipyöräilijät ovat taas turhaan varustautuneet vaihtamalla pyöriinsä
nastarenkaita liian aikaisin. Talvi odottaa jälleen tuloaan valkeaan
pohjolan kaupunkiin. Kaupunkiin, joka näyttää nyt rumalta. Kesäisin niin
vilkas tori ammottaa tyhjyyttään kammottavan joulukuusen helottaessa
neonvalojaan tekolumen kimallus oksillaan. Pikkujouluväki ohittaa kuusen
nousuhumalassa ilon ollessa ylimmillään ja nyt pomotkin tuntuvat vielä
ystäviltä samoin kuin tuo paras työkaverikin. Elämme vuoden vilkkainta
pikkujouluaikaa!
Huomaan näin vanhemmalla iällä ajan kuluvan nopeammin kuin nuorempana. Näin
sanovat muutkin ikäiseni. Vaatiiko jokainen teko ja suoritus vanhemmalla
iällä aina vain enemmän aikaa, vai onko suoritettavien tehtävien määrä
yksinkertaisesti lisääntynyt meidän vielä vaatiessa itseltämme enemmän ja
parempaa tulosta? Se, mitä teimme vielä pari vuotta sitten, ei enää
riitä, on pyrittävä parempaan, muutettava jo tehtyä. Yritettävä ”keksiä
pyörä uudelleen”, aiemmin tehty tuntuu vanhalta, se ei kelpaa, muistitikulla
ollut vaatii muutosta, se on ”päivitettävä”, lapsen edun ja päämäärän
saavuttamisen vuoksi on muutos välttämätön. Kuulummehan siihen VALTERI
-koulujen asiantuntijajoukkoon, jonka on osattava, tiedettävä, ja taidettava
enemmän!
Itsenäisyyspäivää edeltävä viikonloppu suo meille hetken hengähdystauon,
onhan edessä ns. pitkäviikonloppu koulutyön jatkuessa vasta keskiviikkona.
On kolmisen viikkoa jouluaattoon!
Siispä näinä runsaina vapaina hetkinä aika on käytettävä tehokkaasti ja
suunnattava jokaisena mahdollisena hetkenä kohti kaupunkia valmistautumaan
joulun rauhaan. Mitenpä muuten sen voisi saavuttaa kuin kiirehtimällä
riittävästi? Vain ylenmääräinen kiire voi tuoda rauhan, näinhän me
toimimme. Kadulla vastaantulevalle tutulle muistamme korostaa kiirettämme,
jotta pääsisimme hänestäkin eroon. En löydä heti parkkipaikalle pysäköimääni
autoa enkä edes muista, minne sen pysäköin. Onneksi kaukosäädin, ”klik,
klik” ja valojen välkähdys kertoo autoni sijainnin, havahdun oudon blondin
pakatessa kassejaan autooni, tarkistan auton rekkarin ja muistikuvat
oikeasta rekisterinumerostani vahvistavat auton olevan minun. Häkeltynyt
blondi huomaa lastaavansa joulukassejaan väärään autoon, tilanteesta
selvitään: ” Mää en nähäny, tiiäkkö nää ko mulla on niin kiire enkä mää
aatellu, misä sen mun goloffi on?”
Kaikesta kiireestä ja syksyisetä talvesta huolimatta toivotan kaikille
jäsenillemme Rauhallista Joulua sekä aina parempaa Uutta Vuotta!
4.12.2011 Puheenjohtaja Arto Ollila, Ksolli ry.
|