|
Hyvä KSOLLI:n jäsen
Vuosi 2016 on kääntymässä kohti loppuaan monenlaisten ja
monitasoisten myllerrysten keskellä. Julkisen sektorin
taloudellinen tilanne on pahempi kuin koskaan, vienti takkuaa.
Yhteisen EU:n ja euron vuoksi devalvoiminen ei ole mahdollista.
Nyt puhutaankin sisäisestä devalvaatiosta, joka
tarkoittaa käytännössä julkisen sektorin verovaroilla ylläpitämien
palveluiden tuottamista alati pienenevällä rahoituksella ja
kustannustehokkaammin. KiKy-sopimuskin liittyy tähän, jonka näennäisillä
laskennallisilla tilastollisilla tempuilla pyritään ikään
kuin pienentämään kustannushintaa lisäämällä työaikaa ja
leikkaamaan lomarahoja sekä näin parantamaan tuottavuutta.
KiKy-raha kanavoidaan pääosin vain yksityisen
sektorin (viennin) edistämiseen. Uskotaan siihen, että näin
koituvat säästöt lisäävät tulosta ja lisäävät näin
ollen yritysten kilpailukykyä. Yritysten tuotteiden hinnat eivät
ole kilpailukykyisiä liian suurten tuotantokustannusten vuoksi,
siksi työn hintaa on saatava alemmaksi. Mutta mitä tapahtuu,
jos yritykset eivät saa koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä?
Miksi EK ei ole huolissaan ja pidä ääntä koulutuksen
puolesta? Liekö pelkona se, että jos he puolustaisivat liikaa
koulutusta, saadut rahat otettaisiinkin takaisin
koulutukseen! Ja miten käy Suomessa koulutuksellisen sivistyksen
roolin, onko tavoitteena vain sellaisen ihmismateriaalin
tuottaminen työmarkkinoille, joilla on vain kapea
substanssiosaaminen.
Nykymeno perustuu taloudellistuotannollisiin tuotoksiin, jota
mitataan kaikenmoisilla tilastollisilla taulukoilla, ei
ihmisyydellä tai inhimillisyydellä. Se, mitä mikin palvelu
maksaa, on tärkeämpää kuin itse päämäärä
tulevaisuudessa. Lyhytnäköisyys, vuosineljännestuloksiin
perustuva maksuperusteisuus määrittelee liikaa pitkäjänteisempää
toimintaa. Elämme mittaamisen maailmassa, mutta meidän
mittarimme ovat erilaisia. Päätöksiä oikeasta ja väärästä
ratkaisusta teemme usein intuitiivisesti välittömästi ja
lyhytnäköisesti, myöhemmin on vasta aika keksiä perusteluita,
paremmalla ajalla.
Koulutus on aina satsaus tulevaisuuteen opiskelit
sitten mitä tahansa. Se antaa parhaat eväät yhteiskuntaan
sopeutumisessa ja oman elämän rakentamisessa. Tästä vallitsee
yhteiskunnassamme lähes täydellinen yhteisymmärrys, mutta kun
alkaa olla puhe arvoista ja satsauksista koulutukseen ja lasten
tulevaisuuteen, puolestapuhujia alkaa olla vähemmän.
Koulutus, erityisesti toisen asteen koulutus ja korkeakoulutus
alkaa Suomessa olla kriisissä jatkuvien määrärahaleikkausten
vuoksi. Ensi vuoden leikkaukset voivat johtaa toisella asteella
mahdollisesti yli 3000 opettajan työsuhteen loppumiseen. Näin
monen opettajan työpanos on poissa oppilaiden opetuksesta ja näiden
opiskelijoiden on ns. itseopiskelujakson aikana opiskeltava itse
opetussuunnitelman sisällöt. Opiskelijoilta vaaditaan yhä
enemmän vastuuta, itseohjautuvuutta, mutta kuitenkin he
tarvitsevat tukea ja ohjausta.
Apua haetaan myös digitalisaatiosta. Maija-Riitta Ollila puhui
digitalisaatiosta Turussa AO:n opintopäivillä. Digitalisaatio
on viestintätekniikan opettamista. Miten meistä tulee enemmän
ihmisiä ja miksi olisimme parempia ihmisiä digitalisaation
avulla? Missä vaiheessa ihmisyys loppuu digitalisaatiossa?
Oppiminen perustuu omaan kokemukseen ja ihmiset haluavat saada
omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa tietoa toisilta ja kokea
asioita itse. Niihin meillä on mahdollisuus toisten henkilöiden
kautta, jotka ovat perehtyneet asiaan ja osaavat itse asian.
Vuorovaikutuksen on oltava laadukkaampaa ja fyysinen läsnäolo välttämätöntä.
Ainutkertaisuus on ainoa, jota ei voi robotisoida,
jatkaa Ollila. Ainutkertainen on inhimillistä, yhden kerran
tapahtuvaa ja opettajan tehtävä on tehdä ainutkertaisia
ratkaisuja inhimillisissä tilanteissa.
Esko Valtaoja puhui tulevaisuudesta, joka hänen mukaansa on
jossain kymmenien vuosien päässä. Edistystä eivät saa
aikaan varhain nousijat---- edistys lähtee laiskoista ihmistä,
jotka koettavat löytää ja keksiä helpomman tavan tehdä
asioita , esittää Valtaoja . Ideat, uudet tavat tehdä
asioita, tiedot ja taidot sekä oivallukset tuovat edistystä. Työn
luonne on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana ja muuttuu
edelleen ollen alussa ruumiillista työtä, muuttuen sitten
taitotyöksi (= koneet ja niiden käyttö), tulevaisuudessa työ
on yhä enemmän luovuuteen perustuvaa, työ on myös elämäntapaan
liittyvää työtä, jotta osaisimme elää itseämme tyydyttävällä
tavalla. Tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän oman elämämme elämäntapakouluttajia,
personaltrainereitä, jne.
KSOLLI:n hallitus on kokoustanut tämän syksyn aikana pari
kertaa, luottamusmiehet ovat kokoontuneet kerran. Asiat, jotka
ovat puhuttaneet, liittyvät Valterikoulun ja toimipisteiden
tulevaisuuteen, toimintatapoihin/-kulttuuriin, YT- toimikunnan
toimintaan, palkkausarviointityöryhmien toiminnan aloittamiseen,
KiKy-sopimukseen, ohjaavien opettajien työaikakysymyksiin,
VAATI-kartan ongelmiin, ja luonnollisesti talouteen. Uudet
sopimusneuvottelut aloitetaan ensi syksynä, ja valmistelut
siihen kevään 2017 aikana. Edunvalvonnan osalta työtä riittää.
Keväällä 2017 KSOLLI järjestää yhteiset talvipäivät
kulttuurin merkeissä. Järjestelyistä vastaavat Anu Salila,
Anja Nurhonen sekä Tarja Latva ja Minna Nieminen. Toivottavasti
saamme piakkoin tarkempaa tietoa tästä tapahtumasta.
EDUCA:ssa tammikuun lopussa KSOLLI on ensimmäistä kertaa mukana
yhteisellä OAO:n osastolla. Pyrimme ylläpitämään näin
tiivistä yhteistyötä OAO:n muiden jäsenyhdistysten kanssa.
Toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja Jaksamista vaativassa työssänne!
Arto Ollila, puheenjohtaja
|