Otteita kahdesta torstaipäivästä

Tällä kertaa päätettiin, että hallitus koostaa lehden. Juttuja ihan mistä vaan; hallitustyöskentelystä, omasta työstä, siitä, mikä antaa elämään iloa, työarkeen voimaa.
Helppo homma, ajattelin.

Huhtikuun maanantaina päätin sen tehdä, kuvata omaa työarkeani.
Päivä alkoi hektisesti. Unohdin.

Tiistaina päätin sen tehdä.
Päivä alkoi lääkärireissulla. Unohdin.

Keskiviikkona en muistanut koko hommaa.

Torstaina sen tein.
Teen tällä hetkellä töitä erityisluokanopettajana 3. luokassa. Oppilaita on neljä.
Tukea tarvitaan näkemisen, kuulemisen, kielen ja psyyken pulmiin. Koko kattaus siis, ei kahta samanlaista päivää. Ihania murusia, jotka ovat vieneet sydämeni aivan kokonaan.
Oman luokan (kaikkien muiden aineiden, paitsi liikunnan) lisäksi opetan seiskojen kässää, valinnaiskässää, kymppien kässää ja monitarpeisten kässää. Monipuolinen kattaus siis, ei kahta samanlaista päivää.

Torstaina työt alkaa 8:30.
Hipsin paikalle noin tuntia ennen. Tulostan loppukevään suunnitelman, vaihdan kuulumiset luokan ohjaajan kanssa, mietin päivän kulun, hörppään kahvin sinitarratyypin tuijottaessa, kerään materiaalit, avaan Wilmasta HOJKSit ja huomaan tunnin kuluneen.
Ovikello soi ja oppilaat saapuvat.

Oppilailla on uintia. Minä kerään kimpsuni ja kampsuni ja lähden pitämään tunniksi kymppien kässää.
Yksi oppilas innostui kutomaan mattoa, lahjaksi. Uusi hieno taito ja ilo opitusta asiasta.
Kolmen kanssa on tehty hopeasormuksia. On sahattu hopealevyä, viilattu, filssattu, kuvioitu, juotettu, keitetty sitruunahapossa, viilattu ja filssattu lisää, kiillotettu porukassa ja ihasteltu lopputulemaa.
Kuvaan ei saanut laittaa HIFKIn ja TPS:n sormuksia vierekkäin, ettei tule syöpymiä.



Kympit jatkavat toisen open johdolla, itselläni on hyppytunti.
Aina vajaa, koska en malta lähteä tunnilta ajoissa. On hyvä pössis.
Luokassa avaan jälleen tietokoneen. Jos tukijaksolaisten palautteet saisi alta pois…

Välintunnin jälkeen kello soi. Ruokaa. Paistettua lohta. Nam.

Ruuan jälkeen hommat käyntiin.
Unohdan kuvat.
Unohdan lehtijutun.
Unohdan kaiken.
Työ vie mennessään.

Tänään oli taas torstai.

Ja tämä juttu auttamattomasti myöhässä.
Päätin kuvata.

Päivään mahtui…
…postitiivi-negatiivi-symmetria-työn syntyä



…lukutreenejä
…järjestyslukujen harjoittelua
…enkkupelin pelaamista
…omien Kahootien tekemistä (tästä on innostuttu valtavasti).



Eka oma Kahoot syntyi toissa viikolla, aiheena Minecraft.
Minä: ”Nyt Kahoot jostain muusta, kun Minecraftista.”
Oppilas: ”Ää en haluu. Emmä keksi. Mistähän mä tekisin.”
Minä: ”Tee vaikka ihmisestä, niistä jutuista, joita on harjoiteltu.”
Oppilas: ”Emmä haluu……….Nyt mä keksin. Teen sen mun elämästä!”
.
.
.
Oppilas: ”Tää toinen kysymys on sit rakkausasioista.”

Välitunnilla oli pakko salaa kurkata…



Kaikki vastaukset on oikein.
Kaikki tunteet sallittuja.
Unohdin loppupäivän kuvat.
Unohdin lehtijutun.
Unohdin kaiken.
Tämä oli tässä.
Koko homman ydin.

Valitsen vaihtoehdon 2, JOO RAKSTATE

Anu Pakkanen
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: